Buzzard Rally

Huhtikuun 4. päivä 2003 päätimme ajokaverini Scottyn kanssa lähteä Sandersoniin Teksasiin Buzzard rallyyn. Syy miksi olimme menossa ko kokoontumisajoon oli siinä että kokkarit järjestetään aivan eteläisessä Teksasissa noin 12 mailin päässä Meksikon rajasta sekä näissä kokkareissa on myös 100 mailin Dirt Poker Run sora ajelu.

Olimme suunnitelleet reissua enemmän muutamia viikkoja ennen kuin reissu varsinaisesti alkoi. Lähinnä olimme mietiskelleet, että minkälaisia varusteita matkalle pitäisi ottaa, missä nukkuisimme jne. Päätimme ajella Sandersoniin autolla ja viedä pyörät trailerilla, koska Scottyn KTM ei välttämättä pidä pitkästä asfaltti matkasta. Kaiken lisäksi laitoimme pyöriin Michelinin Desert renkaat jotka varsinkaan eivät olisi pitäneet asfaltista.

Perjantai aamuna kello 6 pakkailimme pyöriä kaatosateessa trailerille ja aloitimme 500 mailin turruttavan ajomatkan. Matka maisemista voisin todeta sen verran että yksi asia on jäänyt erityisesti mieleeni, piikkilanka ! Tien varret oli valehtelematta koko matkalta ympäröity piikkilangalla. Kysäisin Scottyltä syytä tähän, hän meinasi että Teksasin pinta-alasta noin 97% on yksityisomistuksessa ja jokainen maatilkun omistaja ympäröi maatilkkunsa piikkilangalla. Täällä ei myöskään tunneta joka miehen oikeuksia vaan pahimmassa mahdollisessa tapauksessa luvaton maalle tunkeutuja saattaa saada lyijymyrkytyksen...

Aikaa tuohon ajomatkaan kului noin 8 tuntia. Sanderson oli helppo löytää, koska se oli oikeastaan ainoa varteenotettava kylä 50 mailin säteellä. Kyseessä on aika lailla Meksikolais painotteinen kylä jossa ruoankin kyllä maistaa. Ja tätä maittavaa ruokaa riittikin aamupalalle, lounaalle, päivälliselle ja iltapalalle...

Ensimmäiseksi Sandersoniin päästyämme etsimme leiripaikan. Meidät ohjattiin kokoontumispaikkana olevan ravintolan takana olevalle pysäköintialueelle. Minulla oli teltta mukana, mutta tulimme Scottyn kanssa siihen tulokseen, että teltat jää pystyttämättä johtuen epätasaisesta alustasta ja polttavasta kuumuudesta. Päätimmekin nukkua trailerissa.

Leiripaikan valittuamme purimme trailerista pyörät ja muun ylimääräisen tavaran. Tämä oli nopeasti tehty ja seuraavaksi päätimmekin käydä tutustumalla pyörillä paikalliseen maastoon ja ottamassa hieman esimakua paikalliseen soraan...

Emme päässeet oikein kunnon pienille sorateille, koska kaikki lähialueen pienet tiet näyttivät olevan yksityisteitä tai sitten teillä oli portit. Löysimme kuitenkin muutamia mukavia huoltoteitä joita pitkin pääsimme ajeleskelemaan. Niinhän siinä sitten kävi että Scotty innostui hieman liikaa ja posautti yhdessä tiukkenevassa mutkassa piikkilanka aidan läpi pyörän perässä liukuen... Itse osasin hiljentää vauhtia kun huomasin että pölypilvi loppui yht´äkkiä. Kun pysähdyin katsomaan että mitä oli tapahtunut, Scotty jo nosti pyörää pystyyn. Miehellä kävi kyllä uskomaton tuuri, koska hän ei loukannut itseään juuri ollenkaan, ainoastaan nilkka hieman vihoitteli, pyörään tulikin sitten hieman merkkejä... Scotty pyöritteli päätään ja sanoi vauhtia ennen jarrutusta olleen noin 60mph:n nurkilla, kun huomasi että mutka onkin tosi jyrkkä ja tien reunalla on piikkilanka aita. Pyörä vain nurin ja pyörän perässä liukuen aidan läpi kaktusten keskelle...

Päätimme että ajot on siltä päivältä ajettu ja nyt olisi sitten pyörän korjaamisen aika. Ajelimme varovasti leiripaikalle, jossa sitten vietimme muutaman tunnin paikkaillen kaatumisen merkkejä ja oikoen kääntynyttä etuhaarukkaa.

Kun olimme saaneet pyörän korjattua olikin jo myöhäisen päivällisen vuoro, sekä iltamenot olivat jo alkamassa. Nautimme suuta polttavan (ei siis kuumaa) päivällisen jonka jälkeen hakeuduimme paikallisen ravintolan takapihalle jossa itse menot olivat vasta alkamassa. Tuumasimme että taidamme erottua joukosta lippiksillä, värikkäillä shortseillamme ja t-paidoillamme koska illan pääväri oli musta nahka... Emme kovasta haeskelusta huolimatta nähneet ketään muuta joka olisi eronnut vaatetukseltaan yhtä paljon porukasta kuin me. Tässä vaiheessa alkoikin mieliimme hiipiä ajatus, että eipäs täällä taidakkaan olla kovinkaan paljoa muita jotka osallistuvat tuohon sora ajeluun...

Noh, heitimme muutamat ohra pirtelöt nassukkaamme ja lähdimme teltalle nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän pitkää ajelua varten.