Ironbutt

Minun ei pyörääni tavinnut tehda mitään huoltoja tms. Ainoa asia minkä pyörääni laitoin oli kunnon lisävalot. Tässä testissa täytyy huomioida, että pakostakin joudutaan ajamaan pimeässä, mikä omalta osaltaan lisää testin vaativuutta.

Ajopaivaksi valittiinkin sitten loppujen lopuksi sunnuntai 7.10.2001 jonka vuoksi otin seuraavan maanantai päivän vapaaksi töistä reissusta toipumiseen.

Ajopäivän lähestyessä perjantaina kuulin etta Michael ei aiokkaan osallistua testiin, koska oli kuulemma venäyttänyt selkänsä. Lisäksi lauantaina kuulin ettei myöskaan Beau aio osallistua tuohon testiin, koska kylmä rintama lähestyi pohjoisesta tuoden suomalaiset syysilmat tänne Dallasiinkin. Yritin selittää ettei se nyt niin kylmää oo jne jne, mutta ei auttanut, muut eivat aikoneet osallistua reissulle.

Menetin jo toivoni ja samalla kun revin hiuksia paastani, Mirkka tokaisi vierestä että hän voi lähteä mukaan kartanlukijaksi. Pudotin leukani lattialle… että mitä ? Vapaaehtoisena lähtemään vähintään 1600km ajolenkille… Mirkka ei ole koskaan kehunut Dakarin penkkiä mitenkään mukavaksi, eikä tärinätkään kuulemma sytytä sillai niinkuin itse olen ajatuksissani ajatellut…

Enhän minä voinut mitenkään uskoa että Mirkka oli tosissaan joten alustavasti suunniteltiin Beau:n kanssa tapaavamme toisemme tuossa sunnuntaina puolessa välissä Dallasia ja Shreveport:ia sopiaksemme uudesta aikataulusta ajolle ja päättääksemme mahdollisen käytettävän reitin. Mirkka kuitenkin tuntui pysyvän päätöksessään että kyllä hän voi tulla matkaan. Siinä sitten tenttailin Mirkkaa hetken ja vannotin ettei matkalla sitten aleta valittamaan mistään. Mirkka pyhästi lupasi tämän ja niin kypsyi päätös lähteä ajamaan SaddleSore 1000 testi 2-päällä 650 kuutioisella tärisevällä Dakarilla.

Soitin Beau:lle ja ilmoitin ettei me sunnuntaina tavattaisikaan puolessa välissä, koska päätimme lähteä koko perheen voimin suorittamaan tuota testiä. Beau ei aluksi uskonut korviaan, että Mirkka meinaa lähteä kartanlukijaksi. Tuntui kuulemma todella uskomattomalle. Ei siinä sitten sen kummempia, valitsimme reitin joka kulki Shreveportin kautta New Orleansiin, sieltä lähelle Houstonia ja Tylerin kautta takaisin Dallasiin, joten tapaisimme sittenkin Beau:n. Yritin kyllä vielä sanoa Beau:lle että meidän mukaamme mahtuu ja miellellämme näkisimme muitakin pyöräilijöitä suorittamassa tätä testiä. Beau ei lämmennyt ajatukselle…

Suomalainen tuttumme Keijo lupautui tarkastamaan moottoripyörämme matkamittarilukeman ja todistamaan sen oikeaksi (IBA:n säännöissä vaaditaan lähdölle ja saapumiselle todistaja). Kävimme tarkastamassa matkamittarin lukeman lauantai iltana. Matkamittarin lukema oli 2732 mailia.

Päätimme lähteä liikkeelle sunnuntai aamuna kello 5, jottei liikenne Dallasissa olisi vielä alkanut kunnolla.

Oman lisämausteensa tähän reissuun toi torstai iltana alkanut mahatauti. Maha oli välillä tosi kipeänä, iltaisin ei tahtonut päästä sängyssä kääntymään. Ajattelin kuitenkin että koska pyorän pävllä ollaan polvet koukussa niin ehkäpä se maha ei haittaisi…

Sunnuntai aamuna kello herätti kello 04:00. Söimme hieman aamupalaa ja pakkasimme hieman extra vaatetta, kartat, juotavaa jne. Mukaan reppuun ja karttalaukkuun.

Matkaan pääsimme lähtemään kotipihalta klo 05:10. Keijo todisti lähtöä asuntonsa parvekkeelta videokameralla. Lämpötila lähtöhetkellä oli 12 astetta, ilma kuitenkin tuntui kylmältä johtuen suuresta ilmankosteudesta. Ajopuvuissa meillä oli lampövuoret paikallaan

Testi

Ensimmäiseksi suuntasimme pyörän eturenkaan läheiselle huoltoasemalle tankkausta varten. Samalla saimme myös ensimmäisen kuitin, josta ilmenee testin virallinen aloitusaika.

Huoltoasemalta suuntasimme kulkumme kohti Shreveport:ia (Louisianaa), ajaen teitä 114 itään -> 35E etelään ja I20 itään.

131 mailin ajon jälkeen päätimme pitää pienen jaloittelu tauon, koska ilma kylmeni huomattavasti ajaessamme itää kohti.

Ensimmäinen pari tuntia ajettiin pimeässä, aurinko alkoi nousta noin 07:30 ja paistoi todella miellyttavasti suoraan silmiin…

Seuraavaksi pysähdyimme tankille 132 mailin päässä Dallasista, Longview:ssa. Soitimme Beau:lle ja sovimme taamisesta Shreveportissa. Pyörä liikkeelle kohti Shreveporttia auringon noustessa taivaanrannasta ja mieli korkealla hyvästä ilmasta. Shreveporttiin päästyämme soitin uudestaan Beau:lle tarkemmasta tapaamispaikasta, tapaamispaikka oli I49:n varrella oleva pikaruokapaikka. Suunnistimme I20:lta I49 etelään tapaamispaikalle.

Beau ei tullutkaan paikalle Dakarillaan, vaan tulikin esittelemään meille Harley Davidson Road King:aan. Mitäpäs siitä voi muuta sanoa kuin että matala, punainen, krominen ja vääntävä 1340cc kone. Juttelimme Beaun kanssa noin tunteroisen, jonka jälkeen meidän oli jatkettava matkaa.

Beau tuli saattelemaan meitä muutaman mailin etelään I49:ää. Sain testata hänen harrikkaansa tuon matkan, ja yllättävää minulle oli se ettei Daavidsoni tärissyt 75mph:n nopeudessa lainkaan.

Ohjaustanko oli hassun tuntoinen, melkein kuin olisi kottikärryistä pitänyt kiinni. Vauhtiin päästyäni ei ohjaustanko enää tuottanutkaan niin paljoa ongelmia. Daavidsoni oli todella matala ja leveä, moottori mukavan väännökäs.

Beaun hyvästeltyämme jatkoimme I49:ää etelään, kohti seuraavaa tankkauspaikkaa Natchitochesia. Ilma oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja lämmintä oli noin viisitoista astetta, mm mm mahtavaa. Matka taittui välistä ehkä jopa liiankin nopeasti mistä syystä poliisi auton näkeminen aiheutti välittömästi pientä liikettä kaasukädessä.

Natchitochessa tankattuamme seuraava suunniteltu pysähtyminen oli Opelousa:ssa. Päätimme kuitenkin pitää muutaman minuutin jäsenten oikomispaussin ennen Opelousaa, koska jatkuva moottoritiellä ajaminen turrutti hieman paikkoja noin äkkiseltään.

Opelousa:sta käännyimme pienemmälle hwy190:lle kohti Baton Rougea. Hwy 190 oli todella hyppyisää kyytiä, koska tie oli betonilaatoista tehty ja kaikki saumakohdat irvistelivat pystyssä. Tällä tiellä oli myös melko pitkä pätkä tietä paalujen nokassa, koska ilmeisestikkin suoalueet alkoivat lähestyä. Puuvilla peltoja sekä sokeriruoko viljelmiä oli joka puolella. Ihmettelimme matkan aikana Baton Rougeen lukuisia savupatsaita sokeriruoko viljelmiltä. En tiedä mitä ne siella polttivat, mutta varmaankin kulottavat pellot sadonkorjuun jälkeen.

Pyrimme välttelemään tällä reissulla kaikkia suurempia keskustoja, minkä vuoksi emme käyneet Baton Rougen keskustassakaan vaan pysähdyimme tämän kaupungin kyljessä olevaan Port Allenin kylään toiselle aamupalalle (sipsejä ja kokista).

Täältä jatkoimme matkaa pitkin I10a kohti käännöspistettämme New Orleanssia. Emme käyneet New Orleanssin keskustassa vaan vältimme sen käyttämällä I310:sta.

Noin 20-25 mailia ennen New Orleanssia I10:lla alkoi aivan uskomattoman hienot maisemat, valtava järvi jossa voimalinjat hävisivät horisonttiin, suota, naavaisia puita jne jne. Tiet olivat kokonaan tolppien nokassa. Ainoa huonopuoli oli ettemme voineet pysähtyä ja ottaa kuvia noista paikoista, mutta tarkoitus on mennä käymään autolomalla New Orleanssissa ja räpsiskellä kuvia sitten. Suosittelen erittäin lämpimästi käymistä tuolla !

I310:lta käännyimme hwy 90:lle länteen.

Ensimmäinen asia päästyämme hwy 90:lle oli pyörän ja kuskien tankkaus. Boutte oli ensimmäinen paikka jossa saatoimme juottaa janoisen ratsumme sekä itse nauttia kylmistä kana burritoista.

Alla oleva kuva ei anna lähellekkään oikeaa kuvaa maisemista, mutta tulipas kuitenkin räpsästyä kuva noista puista.

Vaan eipäs aikaakaan kun matkan täytyi jatkua kohti länttä, jotta pysyisimme aikataulussa.

Matkalla kohti Lafayettea näimme jälleen lukuisia sokeriruokoviljelmiä seka naavaisia puita.

Seuraava tankkaus oli Broussardissa lähellä Lafayettea.

Täältä jatkoimme matkaa I10 pitkin kohti Beaumont:ia (Texasissa), noin 7 mailia ennen Texasin rajaa juutuimme ruuhkaan, koska noin mailin päässä edessä oli tapahtunut onnettomuus. Olimme täysin pysähdyksissä noin tunnin ajan jolloin alkoi jo hieman jännittämään että kaatuiko tämä meidän testi nyt tähän kolariin. Onneksi ei kestänyt kuin tunnin siivota romut pois tieltä ja pääsimme taas jatkamaan matkaa.

Beaumontissa tankkasimme jälleen pyörän ja lähdimme pimeyden vallitessa pienempää tietä hwy 69 kohti pohjoista ja Tyleria.

Auringon laskettua ilma alkoi viilentyä melkoisen nopeasti ja jouduimme pysahtymään Warrenissa laittamaan vuoret ajopukuihin sekä vetämään kaikki jäljellä olevat vaatteet päälle. Hwy69 oli melkoisen pieni tie, jossa oli pieniä kyliä aina matkan varrella. Kylissä nopeusrajoitus oli yleensä noin 40mph, mutta muuten tällä tiellä oli yö rajoituksena 65mph. Yö oli todella pimeä, tietä reunustivat korkeahkot puut, suurimmaksi osaksi tiellä oli uutta asfalttia ja kaiken huipuksi sumua oli ilmassa välistä melkoisestikkin. Kiittelin mielessäni varmaankin tuhat kertaa uusia lisävaloja pyörässäni, koska ilman niitä matkasta ei olisi tullut mitään.

Seuraava tankkaustauko olikin sitten Lufkinissa. Kahvitauko oli myös pakko pitää samalla huoltsikalla, sen verran vilpoinen ilma oli.

Täältä sitten jatkoimmekin täyttä vauhtia pysähtymättä Tyleriin ja viimeiseen tankkauspaikkaan.

Heitimme bensat tankkiin ja kahvit huuleen, jonka jälkeen päätimme että ajetaan pysähtymättä viimeinen 100 mailia Dallasiin. Tämä väli olikin kaikista pahin, turruttavaa I-20:stä länteen mittarissa 70-80mph, pimeää, kylmää ja yllättävän paljon liikennettä. Nukahdin ainakin pari kertaa "ohjaustankoon" (rattiin) tuon matkan aikana. Havahduin aina siihen kun pyörä alkoi kallistua jompaan kumpaan suuntaan. Yritin saada Mirkkaa pukkimaan mua kylkiin jotta pysyisin hereillä, mutta taisi Mirkkakin kuorsata aina välillä. Lisäksi oli jännä huomata, että matkasta oli sen verran uuvuksissa jotta pimeässä alkoi nähdä aivan ihmeellisia asioita kuten ihmisiä pyöräilemässä moottoritien varrella (olivatkin liikennemerkkejä) yms. Nyt kun asiaa ajattelee niin pikkuisen hirvittää tuo viimeinen pätkä, sitä oli niin uuvuksissa ettei oikeen tiennyt mikä oli totta ja mikä tarua… Olisi vain pitänyt pysähtyä tien varrelle ja pyytää Mirkkaa läpsimään mun poskia…

Siinä vaiheessa kun näin Dallasin valot, piristyin sen verran etten tainnut nukahtaa enää yhtään kertaa.

Pysähdyimme jälleen Irvingissä samalle huoltoasemalle kuin lähtiessämme, jotta saisimme viimeisen kuitin, josta ilmenee virallinen lopetusaika. Kotiin päästyämme ei unta tarvinnut paljoa houkutella ja aamulla huomasinkin että ei ollut ajovarusteet eksyneet kummallakaan meistä naulakkoon asti vaan olivat levällään eteisen lattialla.

Mietteitä testistä

Valitsimme tarkoituksella reitillemme mahdollisimman paljon suuria teitä ja suoria pätkiä pisteestä pisteeseen. Tämä sen vuoksi että IBA tarkastaessaan kuitteja, käyttää aina lyhintä mahdollista pätkää kuittien välillä. Lisäksi nuo isot tiet varmistavat sen, että on mahdollista saada alle mahdollisimman paljon maileja mahdollisimman lyhyessä ajassa. Olenkin jälkeenpäin ajatellut tässä että Suomessa tuon testin ajaminen on varmaankin hankalampaa matalamman keskituntinopeuden vuoksi.

Viimeisellä 100:lla maililla olisi pitänyt pitää ainakin yksi pysähdys tuon unisuuden vuoksi.

Lisäksi huomasin etta Dakarissa minulla on aika jyrkkä polvikulma, mistä johtuen polvet tahtoivat väsyä noilla pitkillä moottoriteillä. Tähän varmaankin auttaisi korkeampi penkki.

Kuvia ei valitettavasti ole montaa kappaletta, koska keskityimme lähinnä ajamiseen. Suoritamme turisti matkat sitten erikseen ;-)

Lukemia testistä

* Virallinen ajomatka 1140 mailia (1824km).
* Virallinen ajoaika 22h 16min.
* Keskituntinopeus noin 82km/h (52mph) (sisältäen pysähdykset)
* Polttoainetta tankattiin yhteensä 10 kertaa, kaikenkaikkiaan 25.2 gallonaa (94.58 litraa)
* Keskikulutus 5.2 l/100km (45mpg) (huomioitavaa tässä kulutuksessa on että testi ajettiin 2-päällä huippujen ollessa noin 130km/h).
* Polttoaine maksoi noin 262mk ($40).


Lopputulos

Alhaalla olevista kuvista voitkin päätellä testin lopputuloksen !

Seuraavassa meidän kirjalliset todistukset. Mr Kneebonen allekirjoittamat sertifikaatit.

Alhaalla olevassa kuvassa näkyy rekisterikilven alle tuleva World Toughest Riders aluslevy. Aluslevy on Dakarin perässä ja aika usein risteyksessä valoja odottaessani huomaan että takana oleva auto liimautuu perään kiinni ja matkustajat kaula pitkällään tiirailevat että mitä tuossä kyltissä lukee.

Lisäksi saimme pinssit sekä pari tarraa. Pinssit laitettiin ajotakkeihin ja yksi tarra Dakariin.