Como äitienpäivänä

Siinä illalla sitten kurkein tulivien päivien säätiedotuksia ja totesin että keli näyttää hyvältä, joten soittelin sitten meidän ajokaverille, Sarille, että kiinnostaisiko lähteä käymään Comolla kahvilla ja ajaa vielä samana päivänä takaisin kotiin. Hetken tuumailun jälkeen Sari totesi että sama kai sitä on lähteä käväiseen (Sari ajoi tällöin vielä pienen pienellä Viragolla).

Suunnittelin reitin ja siihen reitin varrelle hieman mutkapätkää jottei reitistä tulisi liian puuduttava.

Menomatka	Paluureitti

Kun en ollut aikaisemmin ajanut Lichtensteinin läpi, niin menomatka koukkasi tuon pikkuisen valtion kautta. Lisäksi reitille sattui mukavasti Churista suoraan etelään menevä tie nro 3 ja Julierpass. Julierpassilta ajeltiin Silvaplanaan ja siitä Chiavennaan ja Comolle. Paluumatkalle osui Chiavennasta pohjoiseen lähtevä Splügenpass, tämän jälkeen sitten tarkoitus oli ajaa suorinta tietä kotiin.

Matka taittui Viragon määräämällä vauhdilla. Ensimmäinen pakollinen kuva pitikin siepata Lichtensteinin rajan jälkeen.

Täältä matka jatkui Churiin ja sieltä upeaa tietä nro 3 pitkin aina Julierpassin kautta Silvaplanaan. Tämä on upea pätkä näin keväällä !

Mainio keli ja hienot maisemat	Kuvan ottamista	Lai da Marmorera patoallas	Upeaa ja karua maisemaa	Hienoa !
Filmiä paloi näissä maisemissa

Keli oli tuolla ylhäällä vielä aika talvinen ja kahvanlämmittimet tulivatkin tarpeeseen (Sarin Viragossa niitä ei valitettavasti ollut, melkoinen sissi tuo Sari !)

Heti Italian puolelle päästyä, piti hieman keventää vaatetusta, koska Italiassa oli jo mukavan keväinen keli.

Tältä samalta pysäkiltä soittelin sitten pomolle, että Italiassa ollaan joten laittakaas kohta kahvi poriseen... :o)

Käytiin sitten morjenstamassa pomoa ja sieppaamassa vähän kuvia tuolta keväiseltä Como järveltä.

Hirmuisen kauaa ei joudettu kuitenkaan paikallaan olemaan kun piti jo lähteä ajamaan takaisin kotia kohti. Matkan varrella Italian puolella oli tarkoitus pysähtyä syömään pizzat, mutta tottakai kokeilla oli siestan aika, emmekä saaneet muuta kuin muutaman hassun sämpylän suuhumme...

Chiavennasta lähdimme ajamaan Splügenpassia kohti. Tie nousi aika jyrkästi ylöspäin ja mutkat Italian puolella olivat todella tiukkoja, tunnelit pimeitä ja tie likainen ! Sari alkoi jo jossain vaiheessa puutua noihin tiukkoihin mutkiin ja ylhäällä pysähdyttyämme valokuvaamaan, taisi hän todeta että saa nuo mutkat jo loppua... :o)

Vähän huipun jälkeen edessä oli seuraavanlaista tietä:

Ja silloin tuli pieni hymy naamalle että mahtaa siellä Sari kiroilla mun reittivalintaa oman kypäränsä sisällä... Hyvin kuitenkin päästiin alas ja tästä jatkoimmekin suoraa tietä kotiin. Matkalla kyllä pysähdyimme kahville Heidilandissa.

Tulipas tällä reissulla todettua että täältä Ulmista voi käväistä kevyesti Italiassa päiväkahvilla ja tulla vielä illaksi kotiin !