Sveitsi elokuussa

Reitti kulki moottoritietä pitkin Bodenseen reunan kautta Sveitsin puolelle, josta vaihdoimme sitten pienemmille ja mutkaisemmille teille. Ensimmäisen yön kohteeksi otimme Grimsel passilla olevan hotellin (josta ei ollut mitään tietoa että minkälainen se oli).

Lähdimme perjantaina töistä vähän aikaisemmin (Jarmo joutui vielä jäämään palaveriin), joten starttasimme matkaan kolmestaan. Saksan puolella tuli muutama pieni sadekuuro, muttei mitään ihmeempää. Saksan ja Itävallan rajalla jouduin osallistumaan yhteen puhelinpalaveriin, mutta muuten matka joutui nopeasti Sveitsin puolelle Götziksen kohdalta.

Tämän jälkeen reitti kulki kohti Wattwil:iä, sieltä etelään Klausenpassin (1948m) kautta Schattdorfiin, josta matka jatkui länteen Sustenpassin (2224m) kautta Grimsel passille (2165m).

Jarmo pääsi lähtemään vasta useamman tunnin meidän perään, joten hän ei saanut meitä kiinni, vaikka alunperin suunnitelmana oli että Jarmo olisi meidät ajanut kiinni.

Pilvet olivat matalalla koko matkan ajan ja aina silloin tällöin jouduimme sadekuuroon. Maisemat olivat hienot vaikka oli pilvistäkin.

Matkan aikana meillä pääsi polttoainekkin melkein loppumaan yhdellä passin ylityksellä. Juuri ja juuri päästiin huoltoasemalle tankkaamaan. Jännitti kyllä siinä matkan aikana että saapas nähdä päästäänkö perille ollenkaan.

Perille kuitenkin päästiin siinä alkuillasta ennen pimeän tuloa. Ilma alkoi kylmentyä jo aikalailla ja pikkuhiljaa meitä alkoi jännittää että pääseekö Jarmo perille ollenkaan ennenkuin tiet napsahtaisivat jäähän. Jarmo soitteli aina välistä ja kertoili että oli ajanut jostain ohi ja että vielä menisi jokunen tunti jne... Viimeinen soitto Jarmolta tuli Furkapassin jälkeen että nyt alkaa olemaan niin järjettömän kylmä että on pakko lisätä vaatetta, lunta sataa todella sakeasti eikä eteen näe montaakaan metriä (kello oli tässä vaiheessa muistaakseni noin 21:00). Kerroimme samalla että ruokaa hotellissa saisi ainoastaan kymmeneen saakka ja että tilaisimme Jarmolle sapuskaa ennen kuin keittiö menisi kiinni.

Joskus siinä puoli kymmenen aikaan lähdin tien varteen odottelemaan Jarmoa ettei hän ajaisi hotellin risteyksestä ohi. Räntää tuli vaakatasossa eikä eteenpäin nähnyt todellakaan montaakaan metriä, ei kyllä käynyt Jarmoa kateeksi ollenkaan... Viimein näin tiellä moottoripyörän valot ja sain ohjattua Jarmon hotellille vievälle tielle. Oli muuten mies kylmissään olevan näköinen ! Hyvä että pääsi pyörän päältä pois ja käveltyä sisään hotelliin. Tytöt olivat tuolla välin tilanneet meille sapuskat että jotain edes kerettäisiin syödä. Sari meni katsomaan että Jarmo löytäisi huoneeseen ja saisi oven auki. Oli kuulemma sormet sen verran jäässä (vaikka oli kahvanlämmittäjät pyörässä) että avain ei meinannut millään osua avaimenreikään, ajatuskin näytti vielä olevan jossain niistä lumisateisista hiusneulamutkista...

Hieman ennen kymmentä pääsimme kaikki syömään ja nauttimaan muutamat hyvin ansaitut oluet samalla kun katselimme hieman seuraavan päivän reittiä. Maistui muuten uni todella hyvälle !

Seuraavana aamuna tietenkin ensimmäisenä piti kurkata ikkunasta ulos että miltä siellä näyttää, onko paljon lunta ja onko toivoakaan päästä eteenpäin pyörällä. Suunnitelmana oli ajaa Grimsel passin yli ja sen jälkeen alkaa laskeutua kohti länttä ja Italiaa.

Onneksi ulkona ei näyttänyt olevan paksua kinosta lunta, koska muuten olisimme joutuneet A) palaamaan samaa reittiä takaisin tai B) joutuneet jäämään pitkälle iltapäivään hotellille...

Aamupalaa ennen tuli jo näppäiltyä muutamia kuvia ja vielä muutama kuva ennen starttia.

Tuli ajeltua melkoisen varovaisesti ylös Grimsel passille. Ylhäällä huomasimme että tiet oli jo keretty lanata ja suolata. Ylhäällä oli lunta ehkä noin 10cm.

Grimseliltä alas tullessa nappasimme pari kuvaa sen jälkeen kun pääsimme pilvien alapuolelle.

Ajelimme tietä nro 19 aina Brig-Glisiin asti jossa vähensimme hieman vaatetta ja josta käännyimme kohti etelää tielle nro 9 (E62).

Muutaman kilometrin ajon jälkeen käännyimme pienelle todella mukavalle mutkapätkälle jolla ei valitettavasti ole tien numeroa.

Jatkoimme matkaa etelään. Pysähdyimme kahville Simplon passin (2003m) huipulla.

Simplonilta jatkoimme matkaa etelään aina Domodossolaan saakka, josta käännyimme itää ja Lago Maggiorea ja Cannobiota kohti (tie nro337).

Maggioren rantaa seuraileva tie Cannobiosta aina Locarnoon on USKOMATTOMAN HIENO, tie on aika kapea, osittain vuoren seinään louhittu todella mutkainen pätkä. Vaikka itsestä tuntui että tuli välistä ajeltua muka lujaakin, niin paikalliset Valentino Rossi -wannabeet meni heittämällä ohi ja saman tien katosivat horisonttiin...

Locarnosta hyppäsimme sitten moottoritielle nro A2 kohti pohjoista. Airolon kohdalla poistuimme moottoritieltä ja menimme todella hienolle Tremola (2108m) passin vanhalle tielle (joissain kartoissa on myös Gottardo nimellä).

Valitettavasti tältä tieltä ei ole juurikaan kuvia, koska sitä oli niin mukava ajella ja samalla ihmetellä että montakohan mukulakiven palasta tähän tiehen on käytetty ! Vieressä kulkee myös uudempi passi tie, mutta se on tylsä ja ruuhkainen...

Tremolan jälkeen suuntasimme sitten itään tietä nro 19 kohti Churia Oberalppassin (2044m) kautta. Ennen Oberalppassia pysähdyimme kuitenkin Andermath:ssa kahvilla. Kahvilla istuskellessa tuumailimme että kohta voisi alkaa etsiä hotellia, jotta kerkeäisimme hieman istahtaa ettei tarvitsisi pimeän tuloon asti ajaa...

Jatkoimme matkaa ja aina kylän tullessa vastaan totesimme että katsotaan nyt seuraavasta kylästä sitä hotellia... Seuraavassa kylässä taas sama juttu jne... Lopulta Flims:ssä päätimme pysähtyä hotelliin ja kysäistä vapaita huoneita. Saimme Cresta hotellista 3 makuuhuoneen mökin todella edullisesti, pyörät talliin, hotellin baarista kylmää olutta, joten mikäs sinne oli jäädessä. Illalla vielä nautimme todella täyttävän illallisen, joten hyvän ajopäivän jälkeen oli mukava painaa pää tyynyyn.

Viimeisenä päivänä pujotimme Flimsistä Churiin ja siitä moottoritietä pitkin kotiin.

Reissu oli todella mukava, haastavakin ensimmäisen päivän kelin vuoksi. Maisemat Sveitsissä ovat hmmm pyöreämmät ja vihreämmät kuin Itävallassa. Rakennuskulttuuri on myös aivan erinäköistä, viihtyisämpää kuin Itävallassa.

Vaikka kaikki väittävät että Sveitsi on kallis maa, ei tämä pidä paikkaansa ainakaan silloin jos pysyt poissa suurista turistikohteista sekä syöt ja nukut pienemmissä kylissä. Suosittelen tätä aluetta lämpimästi (vaikka lunta voikin sataa :o)