Home Up

Normandia, kesäkuu 2007

 

 

Itseäni on pitkän aikaa kiinnostanut toisen maailmansodan historia ja historialliset paikat.

Nyt kun täällä etelä-Saksassa asustellaan niin täältä on lyhyt matka katselemaan näitä nähtävyyksiä.

Tuo Normandian rannikko on kiinnostanut jo jonkin aikaa koska tuoltahan alkoi Euroopan "vapauttaminen". Operaatiot olivat melkoisen suuret kun Englannin kanaalin yli liittoutuneet tulivat isolla arsenaalilla.

Lisäksi on tullut Medal of Honour pelissä tahkottua tuota Normandian maihinnousua sekä katsottua Pelastakaa sotamies Ryan pariin otteeseen... ;o)

Reitti suunnitelma oli aika selvä, kotoa suoraan länteen kunnes Englannin kanaali tulisi vastaan... Mapquestillä suunnittelin reitin kulkemaan nopeinta mahdollista reittiä. Reitti kulki periaatteessa suoraan tästä Stuttgartin ohi - Pariisin ohi LeHavreen. Matkaa tuli karkeasti ottaen noin 900km joka ajettiin täysin moottoriteitä pitkin. Saksan väli sujui nopeasti, eikä Ranskassakaan hidastanut mikään muu kuin tietullit ja ruuhka Pariisissa... Onneksi paikalliset motoristit "avasivat" väylää kaistojen väliin jolloin itsekkin uskalsi ajaa kaistojen välissä. Aina silloin tällöin kyllä itseltäni kantti loppui kesken kun katsoi poikien ja tyttöjen menoa... uskomattoman pieniin väleihin he pyörillään tunkevat !

Päivä tuossa ajaessa meni, ja iltasella päätimmekin katsella majoitusta Deauville nimisestä kaupungista LeHavren eteläpuolelta. Kaupungissa oli varmaan menossa jonkin sortin messut, kun tuntui kaikki hotellit olevan täynnä... Soittelin toistakymmentä hotellia läpi ja kaikista tuli sama vastaus "valitettavasti hotelli on täynnä"... Päätettiin ajaa seuraavaan kylään ja kysellä hotellia sieltä (kello oli noin 19:30 tässä vaiheessa). Ajoimme pari sataa metriä kun huomasimme yhden pienen hotellin johon en ollut vielä soittanut. Kävin kysäisemässä huonetta ja onni onneksi potkaisi. Niimpä vietimme ensimmäisen yön Deauvillessä.

Reitti oli suunniteltu seuraamaan rannikkoa seuraavana kahtena päivänä. Matkaahan tuolla rannan osuudella ei ole paljoa, mutta nähtävää sitäkin enemmän (siis jos on kiinnostunut sotahistoriasta).

Deauvillessä oli suurimmat lokit mitä oon eläissäni nähnyt ! Hirmuisen kokoisia elukoita ! Kaupunki oli melko unelias, niinkuin matkalaisetkin.

Seuraavana aamuna aloitimme rantareitin seuraamisen. Matkan aikana oli jos jonkinmoista plakaattia kertomassa historiasta. Pysähtelimme aina silloin tällöin ottamaan kuvia ja ihmettelemään sumuista säätä. Käväisimme Amerikkalaisten hautausmaalla ja yhdessä museossa.

Kannattaa ajella silmä tarkkana pienissä kylissä, koska niistä saattaa löytyä mielenkiintoisia kuvia sodasta.

Omaha beachillä piti pysähtyä hieman pitemmäksi aikaa ja käydä käveleskelemässä rannalla, sekä ottaa kuvia muistomerkeistä. Museossa huomasimme sen että vieläkin tuolta rannoilta löytyy sodan aikaista tavaraa (kypäriä, aseita jne).

Päätimme jättää Point du Hoc:n seuraavaan päivään. Hetkonen vierähtikin hotellia etsiessä, koska kaikissa näissä pienissä kylissä ei hotellia ole. Löysimme yhden hotellin golfkentän viereltä. Illalla tulikin mentyä aikaisin nukkumaan. Aamulla starttasimme aikaisin, jotta ehtisimme Point du Hoc:n jälkeen mahdollisimman pitkälle kotimatkalla.

Point du Hoc:ia ei kannata jättää käymättä jos ole tuolla suunnalla reissussa. Itseeni juurikin tuo alue teki ehkä kaikista suurimman vaikutuksen kielekkeineen, pommikraatereineen ja bunkkereineen...

Kotimatkalla päätimme yöpyä Luxemburgissa, edellisen kerran olimme tuolla käyneet muistaakseni vuonna -98.

Seuraava päivä olikin kuuma lämpötilan kohotessa yli 30 asteen. Vilvoittelimme hetken Reinin varrella ennenkuin ylitimme sen lautalla lähellä Ranskan rajaa.