| Toukokuun loppupuolella päätimme käväistä ajamassa Stelvion
mutkat läpi. Reissu oli pitkään kysymysmerkki, koska alpeilla oli ollut
kylmää ja tästä syystä Stelvio oli normaalia pidempään kiinni. Alpenpass
sivustoja seuratessani huomasin että Stelvio olisi ajettavissa, mutta
Umbrail-pass olisi kiinni.
Stelvio/Stilferjoch on yksi euroopan korkeimmista passeista, jossa vuori
ylitetään 2758m:n korkeudelta. Koska pass on niin korkealla niin keli on
huomattavasti kylmempi ylhäällä kuin alhaalla laaksossa.
Itäpuoli passista on todella tiukkaa neulansilmää, kun taas länsipuoli on
paljon ajettavampaa ja parempi pintaista.
Päätimme lähteä reissulle yhdessä Heikin kanssa. Ensimmäisen yön vietimme
Samnaunissa, Itävallassa. Heikki ajoi lauantai aamusella Samnauniin josta
sitten aloitimme reissun.
Lago di Resialla on todella nätit maisemat ja liikennettä kovasti. Heikki
jo alkoi tuulettaa reissun tässä vaiheessa ;o)
Stelviolle noustessa pyöriä oli liikenteessä aika paljon. Paikalliset
Valentino Rossi wannabeet väänsivät tyköistuvissa nahkapuvuissaa menemään
melkoisen lujaa, vaikka tienpinta ei ollut kehuttavassa kunnossa ja mutkissa
oli irtosoraa jonkin verran.
Päälle päästyämme kerkesimme ottaa pari kuvaa ennenkuin lumimyräkkä
yllätti meidät. Alhaalla laaksossa lämmintä oli 28 astetta.
Pidimme sadetta ylhäällä kahviossa ja odottelimme että lumisade lakkaisi.
Puolentunnin jälkeen tulimme siihen tulokseen ettei sade taitaisi lakata ja
parempi olisi päästä alemmas ennenkuin tiet jäätyisivät. Laelta ei tarvinnut
ajaa kovinkaan kauaksi kun sade lakkasi, mutta seuraavaksi ajoimmekin
pilveen jossa näkyvyys lähenteli nollaa... Onneksi pilvessä ei tarvinnut
ajaa kovin pitkästi ja pääsimme kohdalle jossa länsipuolen mutkat alkoivat.
Kuten yhdestä kuvasta alhaalta näet niin allekirjoittajaa harmitti todella
kovasti ;o)
Stelvion jälkeen ajoimme toiselle verovapaalle vyöhykkeelle Livignoon,
josta jatkoimme pysähtymättä itää kohti. Vähälumisen talven ja vähäsateisen
kevään jälkeen veden pinta alppijärvissä oli todella matalalla. Livignon
jälkeen itäänpäin ajettaessa vastaan tulee isohko pato. Tuolta Samnaunia
kohti jatkettaessa välillä on muutamia linnoja ja joku Italialaisten
sotilaiden muistomerkki.
Vietimme vielä yhden yön Samnaunissa, jossa tankkasimme halpaa
polttoainetta. Takaisin kotiin ajelimme Itävallan puolella Pillerin kautta
jossa maisemat jälleen kerran tasamaalla kasvaneelle ovat todella hienot.
Jos olet ajamassa korkeiden passien kautta, niin varaudu siihen että keli
saattaa muuttua todella nopeasti vesisateesta lumisateeseen ! Kannattaa
tarkastaa netistä että ko passit ovat auki. |