Adventtiajelu

Ajankohdaksi päätettiin joulukuun 20-23. ja reitiksi Ranskan kautta välimeren rantaan ja Italian kautta kotiin.

Ensimmäiseksi yöksi ajattelimme suunnata Orange (eng) nimiseen pikkukaupunkiin (Marseillesta pohjoiseen), koska Jarmo oli siellä käynyt kerran aikaisemmin ja mainosti että heillä on hyvää pastaa.
Toisen yön viettopaikka varmistui reissun edetessä San Remoon.
Kolmas yö päätettiin viettää Gardalla, koska tuolta olisi nätti ajo sitten tiistaina kotiin.

Lauantai aamuna pääsimme liikenteeseen noin varttia vaille yhdeksän, lämpötilan keikkuessa lähellä nollaa. Suuntana oli ensimmäiseksi Stuttgartin ohittaminen, sen jälkeen Karlsruhen kohdalta etelään kohti ja Mulhausen tienoilta Ranskan puolelle.
Saksan puolella ajeleskeltiin lumi-, räntä-, vesi- ja tihkusateessa, mutta ei tuo matkantekoa haitannut, koska meteorologien mukaan kelin pitäisi alkaa kirkastua Ranskan rajan ylitettyämme.

Kylmä ei ajaessa päässyt tulemaan, siitä piti huolen 3- kerrastoa, kolmet sukat, korkeakauluksinen paita, ilmalla täytetty vuori takin sisällä ja tankorukkaset. Itse asiassa Ulmista liikkeelle lähdettäessä pukkasi uhkaavasti hikeä päälle...
Tankorukkaset ovat aivan loistava apu kylmällä kelillä ajettaessa ! Kahvanlämmittimet olivat osan matkaa poissa päältä, osan matkaa 1-asennossa. Täysillä kahvanlämmittimiä ei tarvinnut pitää oikeastaan missään vaiheessa. Lähtöä edeltävänä iltana teippailin vielä ylimääräiset reiät tynkorukkasista umpeen, jottei vetoa tulisi miltään suunnalta.

Ensimmäisen päivän ajosta ei tullut otettua yhtään kuvaa, mutta pääsimme kuin pääsimmekin tuonne Orangeen auringon jo laskeuduttua. Matkan varrella arvuuttelimme että kerkeäisimmekö sinne kun matkaa Ulmista oli jonkin verran päälle 900km (tarkasti muistaakseni 904km).
Kelistä vielä sen verran että ehkä hieman yllättäen meteorologit olivat väärässä ennusteissaan, eikä taivas kirkastunut koko päivän aikana...

Täytyy tässä nyt vielä ihan erikseen kiittää Ranskalaisia kuskeja ! Todella hyvin antoivat tietä eivätkä jääneet ohituksen jälkeen junnaamaan moottoritien ohituskaistalle ! Liikenne toimi huomattavasti paremmin kuin esim Italiassa !

Hotelli löytyi todella nopeasti Orangen keskustasta, pyörät saatiin talliin ja pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen päätimme lähteä etsimään ravintolaa josta hyvää pastaa saisi.

Jarmo löysi ravintolan helposti. Pasta tuli nopeasti, tuoksui ja maistui niin hyvälle että emme kerenneet siepata kuvaa annoksista, mutta kyllä kannatti noiden annosten vuoksi ajaa hieman pitemmälle...

Orangen vanha keskusta oli todella siistissä kunnossa ja viihtyisän oloinen paikka. Englannin kielellä pärjäsi hotellissa ja ravintoloissa. Kesällä varmasti todella hienoa ja käymisen arvoista aluetta !

Toiseen ajopäivään pukeutuminen aiheuttikin hieman enemmän mietintää... Aamulla oli kohtuullisen lämmintä ja tiesimme että päivän aikana keli tulisi vain lämpenemään kun tuolla Välimeren rannalla ajelisimme. Ensimmäinen pari sataa kilometriä kuitenkin olisi moottoritietä joten riittävästi vaatetta tulisi laittaa... Itse päätin laittaa aavistuksen vähemmän vaatetta kuin edellisenä päivänä, koska tuumailin että parempi jos on hieman liian lämmin kuin liian kylmä... Jos tulisi liian kuuma niin silloin saisi vaatetta nopeasti vähennettyä.

Toisen päivän reittinä oli ajaa moottoritietä Nizzaan (eng), tämän jälkeen pöristellä rantatietä Monacoon (eng) ja jatkaa edelleen rantatietä Italian puolelle ehkä San Remoon (eng) (yöpaikaksi San Remo varmistui vasta päivän kuluessa).

Ensimmäinen 250km oli siis moottoritietä, joka muuttui alun suorasta puuduttavasta pätkästä mutkaisemmaksi ja mäkisemmäksi mitä lähemmäksi välimerta saavuimme.
Nizzassa pysähdyimme rantakadun varren kahvilaan pizzalle, talvisten terveisten lähettämisen, vaatteiden vähentämisen ja valokuvien räpsiskelyn ajaksi.

Nizzan neljän juuston pizza oli kyllä loistavan hyvää ! Parasta pizzaa piiiiitkään aikaan (ja olen muuten muutaman pizzan vuoden kuluessa syönyt ;o)

Nizzassa haittasi hieman tuo kirkas aurinko tuolla taivaalla, joten päätimme jatkaa rantatietä pitkin Monacoon kahville.
Nizzan ja Monacon välillä etäisyyttä ei ollut kuin 20km rantaa pitkin. Itse asiassa en edes huomannut koko Monacoon saapumista, koska matka Nizzasta tuonne oli periaatteessa pelkkää kaupungin rantatiellä ajamista.

Joka tapauksessa pysähdyttiin kahville Monacon satamaan. Sille alueelle jossa formulakisojen aikana on lähtö ja varikkoalue.

Kahvikupillinen maksoi noin kaksi euroa joka oli mielestäni yllättävän halpa. Itse olin odotellut sen maksavan ehkä 4-5 euroa.
Koitimme kiertää ulkomuistista formularataa (siis sitä jonka pystyy ajamaan), osan pääsimme ajamaan ja sitten tunnelin jälkeen tipahdimme kartalta. Eipä tuota rataa juuri muuten tunnista kuin (olikos nyt) kasinon mutkissa (hiusneula vasemmalle ennen tunneliin menoa) oli punavalkoiset kadunreunakivetykset.

Monacosta jatkoimme edelleen rantaa seuraillen kohti toista yöpaikkaa. Monacossa olimme tuumailleet että ajellaan ainakin San Remoon, ja katsellaan josko sieltä löytyisi hotelli.
Pikku kiertelyn jälkeen löysimme hotellin rantamaisemalla San Remosta ja hassua oli ettei täälläkään tuntunut olevan mitään sen kummempaa ryysistä... Hotellista löytyi huoneet ja tallikin järjestyi vaivattomasti.
Jälleen pikainen vaatteiden vaihto ja sen jälkeen etsimään illallispaikkaa.

Kiertelimme (liian aikaisin paikalliseen ruokakulttuuriin nähden) kaupungilla katselemassa ruokapaikkoja kunnes törmäsimme erääseen ravintolaan jossa oli rengasfirman suositusmerkki ovessa (Michelinin suosittelema). Kävimme kysäisemässä että moneltakos aukaisevat keittiön ja lupailimme palata hieman myöhemmin. Ensivaikutelma ravintolasta oli todella hyvä, tuoksu oli mainio jne.

Kävimme huuhtaisemassa päivän pölyt jossain paikallisessa baarissa olusilla jonka jälkeen palasimme takaisin ko rengasfirman ravintolaan. En muista mitä söimme, mutta eipä se sapuska kummoista ollut, leipä oli kovaa jne... Tulimme yhteen ääneen siihen tulokseen että taisi olla meikäläisten viimeinen kerta kun käymme rengasliikkeessä syömässä joten tästä lähtien käymme syömässä parempaa ja maittavampaa ruokaa "normaaleissa" ravintoloissa...

Aamusella pitikin päästä liikkeelle viimeistään ysin aikaan, koska minun piti hoidella työpuhelu alkaen aamu ysiltä. Soittelin konferenssinumeroon kypäräpuhelimella sovittuun aikaan ja samalla seurailin Jarmon takavaloa. Työhommat tuli hoidettua ja matkakin eteni mukavasti näteissä maisemissa. Aina välistä horisontissa näkyi lumihuippuisia vuoria samaan aikaan kun vieressä kimmelsi Välimeri syvän sinisenä :o) Ei olisi heti uskonut että Jouluaattoon oli vain muutama päivä :o)

Puolikas päivä seurailtiin rantaviivaa ja lounaalle pysähdyimme juuri ennen kuin moottoritieputki alkaisi jälleen.

Vaikka Italiassa oltiin, niin pyöriä ei silti saanut pysäköidä ravintolan eteen (kokki tuli möykkäämään) vaan meidän piti siirtää pyörä pois (muka jalkakäytävältä)... Siirsimme pyöriä muutaman kymmenen metriä tien varrelle ja lähdimme lounas pizzoille... Nizzan Pizza oli maistunut varmaan liian hyvälle, koska Italialainen pizza ei ollut lähellekkään yhtä maukasta kuin Ranskalainen versio... Jarmokin meinasi että pizza ei ollut kummoista..

Tästä pikku kaupungista (vähän länteen Genovasta) suuntasimmekin sitten moottoritielle kohteena Garda järvi. Gardalle suuntasimme sen vuoksi, jotta viimeisen päivän Alppien ylitys osuisi keskelle päivää.

Oli muuten uskomatonta kuinka nopeasti keli muuttui aurinkoisesta ja lämpimästä todella tiheäksi sumuksi ja hädin tuskin plus asteiksi ! Rannalta lähdimme nousemaan ylemmäs kohti sisämaata ja jo muutaman kilometrin (ehkä 5km) ajon jälkeen alkoi näkyä merkkejä lumesta samalla kun ilma kylmeni oikein urakalla.

Jonkin aikaa ajettuamme oli pakko pysähtyä huoltamolle lisäämään vaatetusta jotta muutaman sadan kilometrin moottoritiepätkä onnistuisi paleltumatta.
Mielenkiintoista oli että sama sumu ja kylmä ilma kestivät aina Bresciaan saakka (sillä kohdalla käännyimme kohti itää ja Garda järveä). Toiselle moottoritielle käännyttäessä aurinko tuli yhtäkkiä esiin sumun takaa ja paistoikin viimeiset kymmenet kilometrit aina Gardalle saakka.

Gardalla ajoimme saman tien saman hotellin eteen jossa yövyimme viimeksikkin (kun palasimme Kreikan reissulta). Hotellissa oli todella hyvin tilaa (aamulla meille selvisi että taisimme olla hotellin ainoat asukkaat).
Pyörät jätimme muutaman sadan metrin päähän parkkipaikalle (U-lukolla yhteen sidottuina) kun emme jaksaneet käveleskellä 10 minuuttia parkkihallilta. Pyöristä nyt ei siinäkään mielessä ollut huolta että nyt ei ollut mikään turistisesonki ja kaupunki oli muutenkin hiljainen.

Iltasella kävimme syömässä, parilla oluella ja sen jälkeen uni tuli vauhdilla.

Aamusella lähdimme liikenteeseen aamupalan ja työpuhelun jälkeen noin klo 09:45. Suuntana oli ensimmäiseksi Innsbruck ja sen jälkeen Fernpassin kautta kotiin.
Kreikasta paluun aikoihin Alpeilla ei näkynyt lunta, nyt sitä oli paljon. Lämmintä ei kummoisesti tuolla korkeimmilla kohdilla ollut (veikkaisin että muutama aste oli pakkasta), mutta kylmä ei päässyt tulemaan koska nyt oli suunnilleen kaikki mukana olleet vaatteet päällä :o)

Reissulle tuli mittaa noin (muistaakseni) 2140km ja oli oikein mukava joululoman aloitusreissu ! Nyt voikin sitten keskittyä ajokauden aloittamiseen tammikuun ensimmäisenä päivänä :o)