Dolomiiteilla Cortinan suunnalla

Reitti näytti hienolta myös Mapquestillä katsottuna ja säätiedotus lupaili loistavaa keliä tuolle alueelle, joten päätimme että perjantaina töiden jälkeen pitäisi heti päästä liikenteeseen jotta voisimme viettää ensimmäisen yön Italiassa.

Perjantaina 19.09.08 pääsimme lähtemään reissulle noin klo 14:00. Suunnitelmissa oli ajaa nopeinta reittiä Italian puolelle jonnekkin tuonne pikkutien varteen jotta lauantaina voisimme nautiskella koko päivän mutkaisista pikkuteistä ja hienoista maisemista. Reitti kulki suoraan Fernpassin kautta Insbruck:iin ja siitä etelään Italiaan josta käännyimme pienemmälle tielle nro 242. Tätä pienempää tietä ajelimme Santa Cristinan kylään, josta valitsimme summittaisesti yhden hotellin. Matkaa tälle päivälle tuli 339km.

Lauantai aamusella starttasimme intoa täynnä noin yhdeksän aikoihin. Taivas oli täysin pilvetön kuun vielä mollottaessa korkeuksissa. Varjoisissa paikoissa oli vielä viileähköä, mutta ei niin viileää että olisi tarvinnut pelätä liukkautta.

Mutkapätkät alkoivat välittömästi ja ensimmäinen isompi vastaantullut passi oli 2121m korkea Passo di Gardena.

Gardenan jälkeen pöristelimme Passo Pordoille (2239m) menevää tietä. Seuraava kuva on otettu alhaalta ennen kuin vastaan tuli yli 30 hiusneulaa.

Seuraavat kuvat on otettu Passo Pordoin päältä. Täältä on mahdollista ottaa kondoli-hissi viereisen vuoren huipulle.

Hetken aikaa kuvia räpsittyämme jatkoimme matkaa. Pääsimme ajelemaan vähän matkaa alaspäin kunnes kohta tie alkoi jälleen nousta ylöspäin. Tällä kertaa suuntana oli Passo di Sella.
Matkalla Sellalle tie kulki pystysuoran seinämän vierustaa, joka näytti olevan kuin suunniteltu vuorikiipeilijöille (jos osaisin ja uskaltaisin niin tuolla seinustalla voisi olla hieno roikkua).

Sellan jälkeen laskeuduimme alas Canazein kylään josta käännyimme tielle nro 641 ja kohti Passo di Fedaiaa (2057m). Matkan varrella on mm jäätikköä ja nätti Lago di Fedaia -järvi.

Tässä vaiheessa mutkapäivää piti pysähtyä johonkin pieneen kylään kahville. Tällä alueella Italiaa muuten pärjää saksankielen taidolla ja mahdollisesti myös englannilla.

Virkistävän kahvin ja maukkaan hodarin jälkeen jatkoimme matkaa Passo di Vallesin (2033m) kohti Passo di Rollea (1970m).

Matka jatkui samalla linjalla, enemmän tuli käytettyä renkaan sivustoja kuin keskikohtaa. Aurinko hymyili pilvettömältä taivaalta, lämpötila oli täydellinen ajohommiin ja hymy kypärän sisällä oli leveä. Jossain vaiheessa matkaa Passo Giauta kohti törmäsimme tienkäyttäjiin joita ei liikennesäännöt juurikaan tunnu kiinnostavan... Kannattaa pitää silmät auki näillä mutkapätkillä, koska koskaan ei tiedä mitä siellä mutkan takana tulee vastaan.

Vuohien lisäksi tiellä ja tien laidassa oli lehmiä sekä luonnollisesti paljon lehmän jätöksiä tiellä. Eli, kun kanttaat mutkaan niin pidä ajonopeus sellaisena että voit tarvittaessa vaihtaa ajolinjaa jotta voit väistää höyryävän tuoreen lehmän läjän tai että voit pysähtyä jos lehmä on tiellä poikittain märehtimässä heinää....

Lauantain upeimmasta ehdottomasti vastasi Passo di Giau (2233m). Täällä piti pysähtyä kahville ja räpsimään kuvia kaikessa rauhassa. Maisemat olivat uskomattoman hienot ! Valitettavasti kuva ei kerro lähellekkään koko totuutta maisemista... Jos olet tällä suunnalla liikenteessä niin älä jätä tätä paikkaa käymättä !

Passo di Giaun jälkeen kanttailimme Cortina D'Ampezzoon. Pysähdyimme pikaisesti kaupassa ja tämän jälkeen jatkoimme matkaa, koska oli vielä turhan aikaista pysähtyä hotelliin. Samalla myöskin sunnuntain kotimatka lyhenisi.

Cortinan jälkeen pörhälsimme Passo Tre Crocin kautta aina isolle tielle numero E66 ja sitä länttä kohti aina Niederrasen pieneen kylään josta onnistuimme hankkimaan huoneen hotelli Alpenhof:sta. Hintaa huoneella oli 65€/henkilö joka sisälsi 7 ruokalajin illallisen, kylpylän ja aamupalan. Ei paha hinta neljän tähden hotellista ! Hotelli oli vielä siinäkin mielessä mielenkiintoinen että se oli rakennettu osaltaan vanhaan tallirakennukseen. Henkilökunta oli ystävällistä eikä hintakaan tähän aikaan vuodesta ollut paha, joten tänne voi kyllä mennä uudelleenkin !

Lauantai aamusella lähdimme kotimatkalle noin klo 10 aikoihin. Jatkoimme hotellilta kohti koilista. Kartan mukaan tien varrella olisi pieni rajanylitys paikka Itävallan puolelle. Yllätys olikin kun noin 10km ajon jälkeen tuli vastaan pysähdyksissä oleva jono. Huomasin että jonon etupäässä oli iso nippu moottoripyöriä, joten ei muutakuin jonon ohi keulille. Rajatie olikin kapea yhden kaistan levyinen. Tuota tietä pitkin pääsee ajamaan vain tiettynä aikana tunnista, koska tiellä ei kohtaavat autot pysty ohittamaan toisiaan. Mielenkiintoista ! Ajelimme nipussa muiden pyörien kanssa ja taisipas Mirkka jossain vaiheessa kiljaista "voi kauhia" kun tie oli niin kapea ja maisemat tien reunalta hienot suoraan alaspäin :o)

Tämän jälkeen loppu kotimatka muotoutui pikkuhiljaa, matkalla ilma jäähtyi melkoisesti ja heitimme päälle vähän lisää vaatetta. Räntääkin taisi taivaalta jossain vaiheessa hieman tipahtaa... Kotiin pääsimme noin klo 17:00.

Viikonloppu oli loistava ! Ilma lauantaina oli paras mahdollinen, maisemat henkeäsalpaavat ja tiet todella mutkaisia. Tuolla lauantaina reitillä menee koko päivä, matkaa tulee noin 350km josta mutkien osuus on suurin osa. Jos olet tuolla suunnalla liikenteessä niin suosittelen viettämään yhden päivän tällä alueella ajellen !