Kroatian reissu tuli ensimmäistä kertaa puheeksi marraskuun 2007 alkupuolella kun bemAri nimimerkki otti asian puheeksi pohjolan

Majapaikka saatiin Novigradista Bikerpointin kautta. Heillä on tuolla Kroatiassa muutamia asuntoja ja niitä he vuokraavat kohtuulliseen hintaan.

Kroatia sijaitsee Adrianmeren rannalla. etelään Sloveniasta. Kroatian pääkaupunki on Zagreb. Rahayksikkö Kroatiassa on Kuna.
Slovenia kuuluu EU-maihin, joten esim Italian ja Slovenian välillä ei ole mitään rajatarkastusta. Kroatia ei vielä kuulu EU-maihin, joten Slovenian ja Kroatian välillä on passin tarkastuspiste. Mukana on hyvä pitää myös vakuutusyhtiön GreenCard.

Ennen reissuun lähtöä tutkailin reittejä Garminin karttaohjelmalla, ongelma oli vain siinä että Sloveniasta ja Kroatiasta ei löydy kuin päätiet mapsourcen ohjelmasta. Google-maps ohjelmakaan ei osaa reitittää mitään Kroatiassa, joten paras keino reitin suunnitteluun oli paperikartta.
Novigrad sijaitsee noin 50 km etelään Triestestä, joten tuonne nyt ei kovin kummoisia suunnistustaitoja tarvita.

Menomatkan reitiksi valitsin nopeimman reitin, mikä kulki moottoriteitä pitkin Ulm - München - Salzburg - Villach - Udine - Trieste - Novigrad. Kartta tulossa myöhemmin.

Pojat aloittivat reissun Suomesta jo keskiviikkona 19.03. Sovimme että soittelen heille lauantaina 22.03. jotta selviäisi että ovatko he riittävän lähellä Kroatiaa, jotta pääsisivät sinne sunnuntaina. Lauantai iltasella kuulosti siltä että sunnuntaina pääsevät perille Novigradiin, joten ei muuta kuin viimeiset tavarat kasaan ja valmistautumaan sunnuntai aamun lähtöön. Olin laskeskellut että jos tuossa noin 8 aikoihin aamusella lähtisi, niin silloin minun pitäisi olla perillä ennen pimeää.

Pientä lisäjännitystä reissuun toi myöskin takatalvi, mikä oli saapunut tänne keskieurooppaan. Lämpötilat keikkuivat nollan tienoilla ja lunta tipahteli taivaalta. Tästä syystä lauantaina kävin noutamassa Hein-Gerckeltä tankorukkaset gessuun.

Sunnuntai aamusella pomppasin ylös puoli seiskan aikaan. Keli näytti ok:lta, lämpötila oli noin nollan tienoilla, eikä teillä näkynyt lunta, joten ei muuta kuin aamupalan syöntiin, kissojen ruokinta ja pyörän pakkaukseen. Loppujen lopuksi pääsin lähtemään liikenteeseen puoli yhdeksän aikoihin.

Ulm:sta lähdettäessä lunta sateli koko matkan Müncheniin saakka, jonka jälkeen satuin näkemään auringonkin muutamaan kertaan. Salzburgista eteenpäin alkoi jälleen heikko lumisade joka yltyi mitä ylemmäs tie meni. Alppien jälkeen Italiaan saavuttaessa lumisade muuttui vesisateeksi, joka ei ainakaan lämmittänyt matkalaisen mieltä. Onneksi pyörässä oli tankorukkaset paikallaan, minkä ansiosta sormet pysyivät lämpimänä koko matkan.

Triestessä Garmin ohjasi "nopeinta" reittiä, mikä kulki miljoonan mutkan kautta todella pikkuisia sivukatuja... Mutta loppujen lopuksi pääsin kuitenkin ylittämään Slovenian rajan (jossa ei ollut rajatarkastusta). Sloveniassa polttoaineen hinta näytti olevan aavistuksen yli euron, mikä oli noin 40 senttiä halvempaa kuin Saksassa !

Sloveniassa reitti kulki kohtuu pientä tietä Kroatian rajalle. Rajalla pyysivät nähtäväksi passin, mutteivät mitään muuta, tullimies kurkki passin läpi ja vinkkasi jatkamaan matkaa. Matka jatkui moottoritietä kylttien osoittaessa kohti Pulaa. BemaRi oli aikaisemmissa keskusteluissa maininnut että tuolta rajalta on helppo osata Novigradiin, sen kuin ajaa Pulaa kohti ja seurailee exittejä kunnes kohdalle tulee kyltti Novigradiin (matkaa Triestestä noin 50km).

Novigradiin saavuttuani ensimmäiseksi etsiskelin pikapankin josta saisi paikallista valuuttaa. Samalla siinä pidin sadetta katoksen alla ja soittelin pojille että missä ovat. Olivat kuulemma samaan aikaan jossain Zagrebin suunnalla lumimyrskyssä eikä matka taittunut kovinkaan vauhdikkaasti. Heiltä kuluisi matkaan vielä useampi tunti, joten piti keksiä jotain tekemistä siksi aikaa kun pojat tuolta perille pääsisivät. Kiertelin pyörällä kaupunkia (todella pieni kaupunki), kävin etsiskelemässä majoituspaikan, kiertelin vielä vähän kaupungilla ja tämän jälkeen menin pitämään sadetta majoituspaikan lähellä olevaan tavernaan. Tavernassa kuulemma olisi tilaa noin tunniksi, jonka jälkeen kaikki pöydät oli varattu. Eihän tuohon keiton ja salaatin syömiseen kauaa mennyt, mutta maistelin siinä samalla yhden paikallisen Lasko-oluen (maistuikin hyvälle).

Aterian jälkeen soittelin taas pojille ja kuulin että ovat noin tunnin matkan päässä Novigradista. Tunteroisen mittailin sitten Tavernan terassia ja lopultakin noin kolmen vartin päästä kolme Gessua saapui tietä pitkin ! Ei muuta kuin kypärä päähän ja 100m:n ajo kämpille. Siinä sitten vaihdettiin kuulumiset ja vaihdettiin vähän kuivempaa vaatetta päälle. Tämän jälkeen illallinen Tavernassa jonka jälkeen alkoikin nukkumatti kolkutella...

Aamusella pikainen kurkkaus ulos joka paljasti auringonpaisteen ! Mahtavaa ! Käväisin ulkosalla sieppaamassa muutaman valokuvan ja toteamassa että joka puolella oli melkoisen tummia sadepilviä. Päätimme aloittaa päivän käymällä kävellen kaupungilla ja kaupassa. Sen jälkeen lounas kämpillä ja sitten ajelemaan.

Maanantai päivänä kävimme pöristelemässä lähialueilla noin 250km. Tiestö oli yllättävän hyväkuntoista, koska olin ajatellut että tiet ovat varmaan täynnä kuoppia ja ainoastaan päätiet ovat päällystettyjä... Väärässä olin, lähes kaikki pikkutietkin on päällystettyjä, en tiedä johtuuko sitten siitä että alue kuitenkin elää pitkälti turismista...

Koko maanantai päivän onnistuimme välttelemään sadetta ja saimmepas muutaman kilometrin soraakin renkaiden alle. Yhden sorapätkän varrella oli auto parkissa ja Jarski oli huomannut että kutemassahan siellä oltiin :o) Mahtoi pariskuntaa harmittaa kun neljä pyörää vääntää tuppi nurin vierestä ohi... :o) ja kohta takas kun soratie päättyi talon pihaan... (Valitettavasti unohdin tallentaa jälkilogin, joten tarkkaa karttaa reitistä ei ole).

Iltapäivästä takaisin Novigradiin tullessa päätimme maistaa bemArin mainostamaa pizzeriaa. Oli kyllä loistavat pizzat ! Tämän jälkeen takaisin mökille parille oluelle jonka jälkeen väsymys alkoi viedä voiton.

Pikaisesti kuitenkin kurkeimme tiistai päivän mahdollista reittiä. BemAri heitti ilmaan ehdotuksen jos vaikka käväisisimme Bosnia Herzegovinassa lounaalla seuraavana päivänä...

Tiistai aamu aukeni aurinkoisena ! Lämmintä ei montaa astetta ulkona ollut, mutta pääasia että aurinko paistoi ja tiet olivat kuivat. Aamupalan ja -kahvin nautimme aikaisin, koska tiistai päivästä olisi tulossa hieman pidempi. Starttasimme hieman yhdeksän jälkeen suunnitelmana ajaa Bihac:iin (Bosnia-Herzegovinassa) sapuskalle.

Reitti muotoutui matkan aikana, mutta tässäpäs Zumon jälkilogi, josta selviää kuljettu reitti:

Ensimmäiseksi suuntasimme keulan kohti Rijekaa, menomatkalla ajelimme pienempiä teitä Paziniin saakka, josta vaihdoimme moottoritielle.

Rijekasta ajelimme rantatietä nro 8 alas Senj:iin saakka. Maisemat tältä rantatieltä ovat karun kauniit. Etelää kohti ajettaessa oikealla puolella levittäytyy Adrian meri karuine saarineen ja vasemmalla puolella näkyy vuoristoa. Tie on hyväkuntoista ja loivia mutkiakin löytyy. Hyvä siirtymäreitti !

Senj:stä käännyimme tielle numero 23 joka nousi vuorille. Edellisenä päivänä ja yönä oli vuorilla tullut lunta melkoisesti, mutta meidän onneksi tie oli aurattu ja suolattu. Tämä tie on varmaan keväämmällä / kesällä nautittava ajettava, koska maisemat ovat hienot ja tie on hyväkuntoinen ja mutkainen.

Zuta Lokvassa käännyimme tielle numero 50 ja otimme suunnaksi Otocac:n kaupungin bensa-aseman. Koko matka tänne oli lunta tienvarsilla. Täältä jatkoimme tietä numero 52 joka oli eräs unohtumattomimmista pätkistä tällä reissulla. Maisemat eivät olleet mitenkään hätkähdyttäviä, mutta tämän tien varrella näkyi joka puolella ammuttuja ja poltettuja taloja ! Osassa taloista oli luodinreiät korjattu, mutta taloja ei sen kummemmin oltu maalattu. Paljon oli myöskin taloja tyhjillään, mitähän asukkaille sitten on tapahtunutkaan ? Paenneet tai sitten eivät ole kerenneet paeta... Ei sitä voi kuin ihmetellä tuota sodan järjettömyyttä... Oli alueelle kyllä uuttakin rakennettu, joten ei tuo aivan kokonaan ollut sodan runtelemaa aluetta.

bemAri äkkäsi pellon laidassa myös miinakentästä varoittavan kyltin. Täällä ei kyllä uskalla poistua päätieltä millekkään pienemmälle soratielle !

Kartanlukupaikalla alkoi ainakin allekirjoittaneella jo nälkä kurnia mahassa kun ajatteli että kohta pääsee Bosnia-Herzegovinan Bihac:iin nauttimaan paikallista sapuskaa. Nopsasti pöräytimme tuonne rajalle, jossa rajavartija alkoi tinkaamaan Green Cardeja. Pahaksi onneksemme pojat olivat muistaneet ottaa aamulla passit matkaan, mutta GC:t olivat jääneet kämpille. Näin ollen rajaviranomainen ei meitä päästänyt syömään, mutta saimme sentään käydä kääntymässä Bosnian puolella kun pyöräytimme pyörät takaisin Kroatian puolelle. Kaikesta huolimatta rajaviranomainen oli todella asiallinen, eikä mitään epämiellyttävää muistikuvaa tuosta rajanylityspaikasta jäänyt.

Meillä kuitenkin meni ateriointi suunnitelmat uusiksi, ei muuta kuin kartta kouraan ja tutkailemaan että mistä lähdettäisiin ajamaan takaisin mökkiä kohti. Tuumailimme siinä että ajetaan kappaleen matkaa takaisin päin ja otetaan hieman pienempi tie joka menee Poljanak:n, Saborskon ja Plaskin kautta moottoritielle A1.

Itseä alkoi jossain vaiheessa arveluttamaan että onkohan tämä tie todellakin aurattu läpiasti vai ainoastaan läheisiin kyliin, koska sen verran kapeaksi tie meni (yhden auton levyiseksi). Kaiken lisäksi ylhäällä vuoristossa alkoi lunta tulemaan siihen malliin että parempi oli päästä hieman alavammalle maalle mahdollisimman nopeasti, koska ei kiinnostanut jäädä yöksi tuolle alueelle... Tämän tien varressa oli myöskin paljon merkkejä menneestä sodasta.
Eräässä kylässä lapset olivat laskemassa mäkeä ja kaikilla nousi käsi korkealle tervehdykseen kun pöräytimme ohitse :o) Mahtoivat katsoa että onkohan nuo motoristit vähän eksyksissä...

Moorroritielle tultaessa pysähdyimme ensimmäiselle huoltoasemalle kahville ja sämpylöille.

Tästä ajelimmekin loppumatkan moottoritietä takaisin Novigradiin, koska pimeys alkoi painaa päälle, eikä lämpöäkään ollut montaa astetta (taisi käväistä jopa pakkasen puolella jossain välissä).

Tiistai päivän ajon jälkeen pari olutta maistuikin makoisalle. Päivän reissu oli ollut todella hieno ja kilometrejäkin saimme kelattua alle 583 kappaletta (gepsin jälkilogin mukaan).

Tämä olikin minun reissun viimeinen ajopäivä Kroatiassa, koska keskiviikko aamusella suuntasin pyörän nokan kotia kohti. Reitiksi valitsin saman kuin tullessa. Ainoa huolenaihe oli siinä että mimmoisessa kunnossa tiet olisivat, koska alpeilla ja eteläisessä Saksassa oli tullut lunta. Italian puolella oli lämpöistä ja aurinko paistoi. Alpeilla alkoikin sitten lumisade, viileä keli ja armoton tien suolaus. Lumisadetta riittikin melkein kokonaan kotiin saakka, mutta ilman mitään ongelmia takaisin kuitenkin pääsin.

Reissu oli loistava ! Bikerpointin asunto oli hyvällä paikalla. Ihmiset ovat ystävällisiä eikä liikennekkään ole sen kummempaa kuin täällä meilläpäin. Tuolle suunnalle tulee taatusti vielä mentyä, sen verran hyvä mieli reissusta jäi !

Isot kiitokset bemAri:lle, Mikolle ja Jarskille, joiden reissu jatkuu vielä tätä kirjoittaessa !