Nuorgam

Päätin startata maanantai aamusella klo 7. Lämpötila oli noin 12 astetta, taivas pilvessä. Säätiedotus ei ollut luvannut kuin sadekuuroja pohjoiseen, joten matkasta tulisi hyvä. Matka taittui reippaasti ilman sadetta aina Kemin pohjoispuolelle. Tämän jälkeen tuli noin 30 minuutin kuuroja aina silloin tällöin. Ensimmäinen uusi tuttavuus minulle oli Rovaniemi. Rovaniemi oli yllättävän suuri kaupunki. Toinen yllätys oli että eihän tuo Rovaniemi ole edes pohjoisessa, maisemat olivat täsmälleen samanlaiset kuin Oulun korkeudellakin ! Rovaniemen jälkeen pysähdyin nappaamaan valokuvan napapiiristä.

Matka jatkui Sodankylään. Itikoita ei ollut ilmassa juuri ollenkaan, joten visiirikin pysyi puhtaana. Olen aina kuvitellut että Sodankylä on lapissa... Höpö höpö, maisemat eivät olleet muuttuneet vielä ollenkaan. Mietiskelin että missähän ihmeessä se lapin maisema oikeastaan sitten alkaakaan... Jatkoin ajelua kohti pohjoista, maisemat alkoivat muuttua oikeastaan vasta hieman ennen Ivaloa. Kukkuloita alkoi ilmestyä, puusto väheni ja tie kapeni. Inari järven kohdalla oli pakko pitää paussia ja ihmetellä järven todella kirkasta vettä.

Pysähdyin tankille Inarissa ja laitoin yhden monista teksti viesteistä jossa ilmoitin sen hetkisen sijaintini. Huomasin että kaksi moottoripyörää lähti ajamaan myös kohti Utsjokea, joten varusteet päälle ja perään. Joukossa on aina mukava ajaa, varsinkin tällaisella hieman pitemmällä matkalla (ajatuksissa oli että jos noista pyöräilijöistä saisi vetoapua). Sain pyörät kiinni ja huomasin että pojathan on Norjalaisia. Ajelin koko matkan Utsjoelle saakka poikien perässä, nopeus oli välistä "jonkin verran" rajoituksen yläpuolella joten matka taittui kivasti.

Utsjoelle saavuttaessa ilma oli kylmennyt todella paljon. Utsjoella ei ollut lämmintä enää kuin muutamia asteita ja välistä taivaalta tippui jopa lunta !!! Tervetuloa Suomen kesään...

Utsjoella katselin Norjan puolelle vievää siltaa ja mietiskelin että heittäisinkö sillan yli ja ajaisin jäämeren rannalle. Ilma kuitenkin teki tuon päätöksen helpoksi, koska Norjan puolella näytti olevan todella synkkiä pilviä. Päätinkin kurnauttaa Suomen pohjoisimpaan kohtaan, Nuorgamiin. Utsjoki - Nuorgam välillä oli pakko pysähtyä ottamaan kuva, koska kukkuloilta valui jäätä tien varteen.

Nuorgam olikin melkoisen pieni kylä, muutamia taloja siellä täällä. Norjan raja tuli huomaamatta vastaan ja itse asiassa huristelin suoraan Norjan puolelle rajaa huomaamatta. En kerennyt ajaa kuin noin 5km Norjan puolelle kun taivas aukeni ja vettä alkoi tulla saavista kaataen... Mikäs siinä, jarrut pohjaan, U-käännös ja takaisin Suomea kohti. Tällä kertaa huomasin missä raja menee, joten onnistuin nappaamaan kuvan Suomen ja EU:n pohjoisimmasta pisteestä.

Nuorgamissa huomasin että paikallinen baari/kahvila oli vielä auki. Ei muuta kuin pyörä parkkiin pihalle ja sisälle lämpimälle kahville. Kahvilassa tutkailin karttaa ja mietiskelin mitäkäs seuraavaksi, suunnitelmissa oli ajella takaisin Utsjoelle (välillä Tenojoesta kuvia räpsien) ja etsiä hotelli jossa voisi nukkua yön ja aamulla sitten ajella takaisin Ouluun.

Päästyäni takaisin Utsjoelle, istuskelin hetkisen Tenon rannalla ja katselin maisemia. Ilma kylmeni kylmenemistään ja pienet sadekuurot kastelivat äijän vähän väliä. Tullessa olin huomannut hotellin muutaman kilometrin ennen Utsjokea, joten päätin suunnistaa sinne ja olla yön hotellissa (oikeastaan se oli kylläkin motelli). Ajoin tuonne hotellin pihalle ja huomasin että piha oli täynnä autoja... varmaan kaikki kalastajat olivat vallanneet huoneet. Käpöttelin kuitenkin respaan kysäisemään huonetta. Yksi huone heillä olisi vielä ollut vapaana, mutta huoneessa ei ollut vessaa eikä suihkua, hintakin oli 50 eemelin luokkaa. Tuumasin siinä että eipä tuo ilta vielä niin pitkällä ole ettenkö kerkeäisi ajaa Inariin ja etsiä hotellia sieltä. Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin ajeleskelemaan Inaria kohti.

Matka tuntui huomattavasti pitemmältä kuin Utsjoelle mennessä. Tämä johtui varmaankin siitä että yksin ajaessa nopeusrajoituksia tuli noudatettua aika lailla tarkalleen, kaiken lisäksi alkoi jo hämärtää, joten poroja saattaisi olla tiellä.

Pääsin Inariin ja totesin että eipä tässä vielä kehtaa pysähtyä kun tankissakin on vielä niin paljon polttoainetta 8-) Ivaloon päästyäni totesin että, eiköhän tässä yritetä Sodankylään.

Saariselän kohdalla meinasi usko loppua ja käännyin jo kohti Saariselkää ja hotellia. Pysähdyin kuitenkin heti miettimään että menenkö hotelliin ja vietän seuraavan päivän pyörän selässä vai pörryyttelenkö lähemmäksi Oulua. Päätin ajella lähemmäksi Oulua kaikessa rauhassa ja pitää taukoja aina tarvittaessa.

Keli vain kylmeni matkan edetessä ja sadekuurot pitivät vaatteet kosteina. Toisaalta sateet piristivät mieltä ja aina sateen sattuessa pystyi terästäytymään, koska eläinten vuoksi tuli olla todella varovainen. Porttipahdan kohdalla pidin hieman pidemmän tauon, koska äijä tuntui olevan pelkkä jääkalikka. Porttipahdan kohdilla kurkkasin kylttiä jossa näkyi etäisyydet seuraaviin kohteisiin, huh huh, Sodankyläänkin vielä 70 kilsaa !!!

Väkisellä pääsin Sodankylään ja sain lämmintä kahvia juotavaksi. Kahvia minun ei tarvinnut maksaa (olin varmaan sen verran kylmissään olevan näköinen...). Sodankylässä päätin että ei tässä enää yöpaikkaa etsitä vaan päästellään koko matka takaisin Ouluun.

Loppumatkalla tuli vietettyä lukuisia lämmittelytaukoja ja jokunen kahvi tauko. Mielenkiintoista oli että matkalla takaisin Ouluun sain kolmet ilmaiset kahvit. Yhdet hotellin kahvilassa Sodankylässä, yhdet grillillä ja yhdet huolto asemalla ! Kyllä Suomessa on kohteliaisuutta vielä jäljellä vieraille ihmisille !!!

Hieman Kemin jälkeen näin reissun ainoan hirven. Hirvi seisoskeli keskellä tietä eikä meinannut millään siirtyä pois vaikka vilkuttelin valoja ja huudatin äänimerkkiä. Poroja näin useita.

Olin takaisin Oulussa aamulla noin puoli seitsemän aikoihin aamusella. Uni maistui todella hyvälle reissun jälkeen !

Reissulle tuli matkaa noin 1600 km kaikkien mutkien kanssa. Täytyy myöntää että olen tyytyväinen kun en antanut periksi vaan ajoin menemään, koska on mukava aina välistä hieman kokeilla itseään. Reissu oli melkoisen raskas, suurin syy reissun raskauteen oli keli, hyytävän kylmää ja sadekuuroja. Kädet olivat välistä aivan tunnottomat mötikät vaikka minulla oli kahdet lämpimät hanskat päällekkäin. Pipo oli aivan kuningas varuste yön kylmillä tauoilla ! Vaatetta oli päällä neljä kerrosta, ainoa hankaluus olikin kun piti käväistä metsähallituksen puolella lannoittamassa männyn taimia 8-)